Pitkää siivua Saariselällä

Melkeinpä perinteeksi muodostunut kesäinen vaellusreissu hiihtäjäystävän kanssa on taas tehty. Tänä vuonna kohteena oli Saariselkä. Kolme päivää, 80 kilometriä. Paljon pitkää siivua rinkka selässä, ehdottomasti huippua tähän aikaan vuodesta!! Reissua voisi kuvata varsin tapahtumarikkaaksi. Onneksi kuitenkin selvittiin reissusta kotiin.

DSC_0962

Tarkoituksena oli kiertää reitti: Kiilopää-Suomunruoktu-Tuiskukuru-Luirojärvi-Lankojärvi-Rautulampi-Kiilopää. Suunnitelmat muuttuivat hieman matkan aikana. Välillä teimme tarkoituksella uusia reittivalintoja, välillä niitä tuli tahtomattakin. Kuljettu reitti oli todella monipuolinen, joka teki matkasta mielekkään. Mukaan mahtui niin avotunturia, metsää, vähän enemmän pusikkoa, purojen ylityksiä kuin kahlaamista joen yli…melkeinpä mitä vain tuli vastaan kolmen päivän  aikana. Esimerkiksi toinen vaelluspäivä päättyi joen kahlaamiseen. Etukäteen olimme mietineet, miten karttaan merkitty ”kahlaamo” eroaa aiemmin reitillä vastaan tulleista vesistöjen ylityksistä. Tämä ero tuli kuitenkin nopeasti selväksi.  Aiemmista ylityksistä oli selvitty pelkällä kenkien vaihdolla, mutta nyt päädyimme reisiä myöten kahlaamaan joen yli päästäksemme Lankojärven autiotuvalle.

IMG-20160706-WA0000

Säät vaihtelivat vaelluksen aikana, kaikkea auringon paisteesta aina ukkoskuuroihin. Lopulta meillä oli aika hyvä tuuri kielien puolesta, koska suurimmat ukkosmyrskyt tulivat vastaan automatkalla kotiin.

DSC_0910

DSC_0906
Ampupäiden huipulla

Vaellusreissut toimivat aina hyvänä irtiottona arjesta ja muistuttavat elämään hetkessä. Yleensä reitit kulkevat puhelinverkon ja netin kuulumattomissa, mikä vahvistaa sitä, että on mentävä luonnon ehdoilla, ja suunnitelmat voivat muuttua yllättäen itsestä riippumattomista syistä. Seuraavan päivän sääennusteita ei näe, vaan kaikki on otettava vastaan sillä hetkellä. Vaikka verkon toimimattomuus voi aluksi hieman harmittaa, niin todellisuudessa on kuitenkin kiitollinen olo siitä, että voi täysin irrottautua arjesta. Tänä vuonna vaellusreissun tuoma irtiotto oli erityisen tervetulleita melko kiireisen kevään jälkeen.

DSC_0834

DSC_0853

Reitti oli siitä hyvä, että autiotupia oli sopivien välimatkojen päässä. Majoittuminen autiotuvissa on kätevää, koska näin ei kulu ylimääräistä aikaa teltan kokoamiseen ja purkamiseen. Tosin, autiotupiin ei mahdu älyttömän paljon porukkaa. Sesonkiaikaan voi olla melko fiksua varautua telttamajoitukseen vaellusreissulla.

DSC_0813

DSC_0948

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa. Huippua viikonloppua kaikille ja nauttikaahan kesästä!! 🙂

Terkuin,

Elisa

Vaelluskuulumisia

Heippa! Viime viikolla laitoimme rinkat olalle hiihtäjätoverin kanssa ja suuntasimme harjoitusleirin aluksi Hetta-Pallaksen vaellukselle. Monista muista patikoijista poiketen lähdimme Pallakselta, kun taas kulkusuunta on yleensä toisinpäin.

Hetta-Pallas on noin 55km pitkä reitti ja kulkee paljon tuntureita pitkin. Näin myös maisemat ovat sen mukaiset. Reitin varrella on useita autiotupia, jolloin teltassa yöpyminen ei ole välttämätöntä. Erityisesti mieleemme jäi Hannunkuru, joka oli loistava majoituskohde matkan varrella. Syksyn vilkkaimpina vaellusajankohtina tämä yöpymispaikka voikin olla hyvin suosittu, mikäli haluaa majoittua autiotuvassa.

Hannunkurun campuksen opasteita.

Nousumetrit taittuivat välillä jopa huomaamatta, kun katse kiinnittyi upeisiin maisemiin. Käveltävä reitti näkyi kauas eteenpäin. Tunturin huipulla pystyi näkemään välillä jopa kymmenen kilometrin päähän reitin suunnan ja tunturin, minkä päälle kivuttaisiin seuraavaksi. Aika kului tosi nopeasti noissa maisemissa.

DSC02598

Lapin luonto kauneimmillaan.Hetta-Pallas -reitin yksi parhaista puolista on ehdottomasti maisemat ja luonto. Tähän aikaan vuodesta Lapin kesä näytti meille kyllä parhaimpia puolia. Kelit todellakin suosivat, koska ainoa vesisade sattui ensimmäisenä iltana saavuttuamme sen päivän määränpäähän. Pallaksen puolella reitti kiertää suurimmaksi osaksi tuntureilla, jolloin vaeltajalle avartuu mitä kauneimmat maisemat. Hettaan päin mentäessä korkeuserot pienenevät ja reitti kiertää metsässä kauniin luonnon keskellä . Meidän vaellussuunnasta katsottuna Pyhäkeron autiotupa jättää kaikki tunturit taakseen ja siitä ei ole enää pitkä matka Hettaan.

Perille päästiin ja mitään suurempia ongelmia ei tullut matkan aikana. Tästä oli siis hyvä jatkaa leiriä. Monestihan esimerkiksi vaelluskengät saattavat hiertää tai tulla muita rasitusvammoja, jotka hidastavat matkantekoa. Molemmilla ei ollut etukäteen juurikaan kokemusta rinkan kanssa vaeltamisesta. Vaellus sytytti molemmille sellaisen kipinän, että tullaan varmasti jatkossa laittamaan rinkat selkään. Kiitos Jennille mielettömästä reissusta ja loppuleiristä! 🙂

Jos joku miettii vaellukselle lähtemistä, niin kannustan ehdottomasti lähtemään matkaan. Kannattaa kuitenkin panostaa hyviin varusteisiin (kengät, rinkka, makuupussi yms.), jolloin matkanteko on vaivatonta ja ei tule turhia vammoja esimerkiksi huonoista kengistä. Ruokaa kannattaa myös varata riittävästi ja varmistaa riittävä veden juonti. Jos Hetta-Pallakselle olette suuntaamassa, täytyy huomioida venekyydin tarve Hetasta lähdettäessä. Tässäpä muutamia vinkkejä vaellukselle suuntaaville.

Vaellusterveisin,

Elisa