Lunta etelään ja kauden avaus

Viime aikoina lumi on peittänyt mukavasti maan täällä etelässäkin. Oikeastaan viimeisen parin vuorokauden aikana lunta on tullut niin paljon, että taitaa olla eniten lunta koko maassa. Nautin siitä, että talvella on kunnolla lunta ja pakkasta. Pidän meidän neljästä vuodenajasta juuri siksi, että ovat niin erilaisia keskenään.

Viime viikolla etelässä pääsi jo hiihtämään luonnonlumella. Tämä on tosi kivaa vaihtelua ensilumen latujen kiertämiseen. Monesti ensilumen ladut ovat lyhyitä ja näin ruuhkautuvat, jos on paljon porukkaa yhtä aikaa ladulla. Viime talvena etelässä ei päästy hiihtämään ollenkaan luonnonlumella.

Eilen päättyi virallisesti kilpailutaukokin, kun Vantaalla kilpailtiin Suomen Cupin osakilpailu. Jos harjoituskisoja ei oteta huomioon, niin edellinen kilpailu löytyy viime helmikuulta juuri ennen pandemian alkua. Eilinen kilpailu ei kyllä vastannut tämän hetkistä kuntotasoa, eikä oikeastaan voi verrata kilpailupäivään omalla kohdalla. Etelässä tuli vuorokauden aikana lunta puoli metriä. Muutama tunti ennen kilpailua kaivoin vielä autoa lumesta ja reittiä, joka osoittautui lopulta mahdottomaksi tehtäväksi. Monien sattumusten kautta pääsin vielä kisapaikalle, mutta valmistautuminen kilpailuun oli kyllä todella heikko. Kaikki se stressi ja sykkeen nostaminen lumen kaivamisesta veivät edellytykset edes kohtuullisesta suorituksesta sen päivän kilpailussa. Jos maitohapot ovat korkealla jo ennen kilpailua, niin aika vaikea siitä on lähteä tekemään tasapainoista kilpailusuoritusta, mutta tulipahan laitettua itsensä likoon ja tehtyä kovempi tehoharjoitus samalla.

Toivoinkin tässä jokin aika sitten lumista talvea myös etelään. Odotan innolla, että pääsen tutustumaan uusiin hiihtopaikkoihin lähialueella. Luonnonlumen myötä latuja vedetään moneen paikkaan, ja lähietäisyydeltä löytyy paljon hyviä treenimaastoja.

Talvisin terveisin,

Elisa