Throwback talveen
Kausi 2015-2016 on takana ja KIITOS vielä tätäkin kautta kaikille tukijoille, yhteistyökumppaneille, perheelle, ystäville ja kaikille kannustajille!! On mieletöntä tehdä töitä huippuihmisten kanssa ja ennen kaikkea jakaa tämä kaikki teidän kanssanne. Olen todella kiitollinen. ♥
Aika on kulunut nopeasti, ja paljon on tapahtunut edellisen kirjoittamisen jälkeen. Marraskuussa alkanut kilpailukausi päättyi huhtikuun puolivälissä Lapponia-viikkoon, jonka jälkeen siirryin suoraan viettämään lomaa. Tämä meni enemmän tai vähemmän opintojen parissa. Siirtymäkausi on pidetty, ja harjoittelu on aloitettu uuden kauden osalta. Mennään vielä hetkeksi talveen.
Kilpailukauteen mahtui paljon kisoja. Selvää tason nostoa edelliseen vuoteen nähden oli havaittavissa, ja ennen kaikkea mitään ”totaalista monttua” ei tullut missään vaiheessa kautta. Meno parani kevättä kohti ja loppukauden tiivis kisaohjelma sopi minulle. Merkittävää on myös, että kesän ja syksyn aikana panostus vapaan hiihtoon näkyi talvella. Nostan tässä esille muutamia hetkiä talvelta, koska ei ole syytä alkaa kertaamaan koko kautta.
Alku talvesta muistuu mieleen kauden ensimmäiset SM-kisat, jotka kisattiin tammikuun lopulla Imatralla. Siellä vapaan sprintti oli minulle hyvä päivä. Pitkä ja korkeuseroltaan vaativa rata sopi minulle. Myös helmikuussa hiihdetty Finlandia-hiihto tulee mieleen, koska sillä reissulla opin paljon asioita liittyen pitkien matkojen hiihtämiseen.
Pääsiäisenä hiihdin kaksi osakilpailua Tornionlaakson pääsiäiskiertueessa, Torniossa ja
Ylläksellä. Kummassakin kisassa tuli hyvä hiihto, ja molemmista lopputuloksena kolmas sija. Pääsiäiskisoista sainkin hyvän buustin loppukauden kisoihin. Ohjelmassa oli vielä kaksi SM-kisaviikonloppua ja Lapponia-viikko. Taivalkoskella kisattiin prologi ja takaa-ajo, jotka jatkoivat pääsiäisen hyvää virettä. Tuloksena oli sijat 25 ja 22.
Tästä seuraavan viikon sunnuntaina oli Rukan SM-kisat ja matkana perinteisen 30km, joka meni kuitenkin pieleen suksivalintani takia. Rukalta siirryin suoraan Lapponia-viikolle. Siellä kisamatkoina olivat 60km, 50km ja 80km. Olihan kilpailukauden loppu ohjelma melko tiivis, mutta mitäpä muuta hiihtäjä tekisi talvella kuin hiihtäisi kilpaa. Rukan ja Lapponian yhteydessä kuuteen päivään kertyi yhteensä 220 kisakilometriä. Tämä oli melko tiukka rutistus, mutta tarjosi paljon uusia kokemuksia ja nautin pitkistä kisoista. Etukäteen vähän jännitin energiavarastojen riittämistä, mutta parhaan ravintovalmentajan ansiosta energian suhteen ei tullut mitään ongelmia, ja kramppejakaan ei tullut.
Talven ohjelmassa oli tarkoituksella pitkän matkan kisoja, tulevia talvia varten. Nämä tarjosivat paljon uusia kokemuksia ja oppeja, joista on jatkossa varmasti hyötyä. Pitkät matkan hiihdot opettavat löytämään voimavaroja väsyneenäkin ja kasvattavat luonnetta. Suosittelen kaikille omien rajojen rikkomista.
Nyt tuntui oikealta hetkeltä aktivoitua taas täällä blogin puolella. Kiitos vielä kaikille mukana eläneille ja pysykäähän jatkossakin menossa mukana. Tässä oli jotain ajatuksia kuluneesta talvesta, nyt katseet tähän hetkeen ja tulevaan. Aurinkoista kesää kaikille,
Elisa
P.S. Jos sinulla on toiveita kirjoitusaiheista tai kysymyksiä liittyen urheiluun, niin laitahan rohkeasti viestiä kommenttiboksiin 😉
