Menetyksen tuska

Viimeiset neljä kuukautta ovat olleet elämäni raskaimmat kuukaudet.

Palataan ajassa vähän takaisin.

Ramsaun leirin jälkeen kisakausi alkoi lokakuun lopulla Vuokatissa Suomen Cupin ensimmäisellä osakilpailulla. Kilpailukausi alkoi mukavasti ja pari kisaviikonloppua lukuun ottamatta vire alkoi heti löytyä. Rovaniemellä FIS Santasport kisoissa 24.-25.11. kisatuntuma oli sen verran hyvää, että sijoituin kansainvälisestikin kovatasoisessa kisassa perinteisen vitosella 12. ja suomalaisista olin kolmas. Perinteisen sprintissä olin 20. Kisat olivat Rukan Maailman Cupiin tarkkailuja ja pääsy Rukalle olisi vaatinut kisavireen löytämistä myös viikkoa aiemmin Oloksella, jotka yhdessä Rovaniemen kanssa toimivat Rukan kisojen karsintana ja tarkkailuna.

Ennen joulua sain vielä muutamia muitakin kisaviikonloppuja onnistumaan erinomaisesti, jonka jälkeen kausi ei mennyt enää suunnitellusti.

Juuri ennen Vantaan Suomen Cupia sairastuin vakavasti, joka pakotti heti jättämään Vantaan kisan ja pari viikkoa myöhemmät Jämijärven SM-kisat väliin. Tilanne oli harmittava, koska alku talven suoritukset olivat kovatasoisia. Esimerkiksi Rovaniemen kisoissa taakse jäi useita SM-kisoissa 10-15 joukkoon hiihtäneitä. Lisäksi samoissa kisoissa hiihdin samoille ajoille ulkomaalaisten hiihtäjien kanssa, jotka näyttivät kauden aikana Maailman Cupissa kovia suorituksia hyvine sijoituksineen.

Maaliskuussa yritin vielä saada kisakautta käyntiin mielessä Kontiolahden SM-kisat, mutta terveystilanne esti edelleenkin tämän. Tämän seurauksena aloitin harjoittelun uutta kautta 2013-2014 varten. Tarkoitus oli harjoitella niin pitkään, kun Rovaniemellä riittää lunta. Tämän jälkeen aloitin pienen tauon, jonka jälkeen jatketaan taas harjoittelua. Harjoittelun lisäksi kevään pääpaino on ollut suksentestauksessa seuraavaa kisakautta varten.

Katseet ovat pitkälle jo uudessa kaudessa ja mieli siintää kohti tulevia koitoksia. Tällä hetkellä linjataan harjoittelua, laaditaan leirisuunnitelmia ja tarkastellaan kehitettäviä asioita.

Harjoittelu on alkanut maistumaan viime viikkoina ja tekemisestä nauttimaan. Alku kauden kisat osoittivat hiihtovauhdin yltävän korkealle ja kehitystä tapahtuneen vuoden aikana. Tämä antaa motivaatiota ja uskoa tekemiseen.

Kevät on ollut muullakin tavoin raskasta aikaa.

Lähipiirini kohtasi hiljattain suuren surun todella läheisen ihmisen poismenon johdosta. Hän kuului lähimpiin tukijoihini ja menetys on ollut suuri. Hän oli mukana suurella mielenkiinnolla urheilussa ja kannusti kaikissa asioissa. Rakkaasta ihmisestä luopuminen on vaikeaa ja raskasta. Onneksi muistot kulkevat aina mukana.

Mummon muistoa kunnioittaen,

Elisa